Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?
Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.
Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.
Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti.
Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.
Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.
Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.
Saarnaajan kirja luku 3:1-15 (Raamattu Kansalle)
